Sukellussafarin matkapäiväkirja

Sukelluskouluttajien ja oppilaiden kohtauspaikka.

Sukellussafarin matkapäiväkirja

Lokakuun sukellussafari Punaisellamerellä 19.-27.10.2018

Ensimmäistä kertaa sukellussafarilla ja täytyy kyllä sanoa, että oli kaiken kaikkiaan unohtumaton kokemus! Haluatko tietää, miten matka meni? Lue tämä artikkeli ja fiilistele mukana. Kynän varressa myymäläpäällikkö Anniina Haapalainen. Artikkelin kuvat ottanut Teemu Tapio.

Mitä otan mukaan reissuun?

Aina yhtä hankalaa ja hidasta. Vilkaisu lokikirjan taakse kuitenkin antaa toivoa ja helpotusta – sieltä löytyy lista sukellusvarusteista, mitä pitää muistaa ottaa mukaan. Kuinka kätevää! Sukellusvarusteet ovat kuitenkin itselle ne helpoimmat ja mieluisimmat tavarat pakattavaksi. Niitä on tullut hypisteltyä moneen kertaan kuluneiden viikkojen aikana. Viime hetken lisätäydennykset, kuten neopreenihuppu ja –hanskat, ovat myös jo laukussa valmiina odottamassa lähtöä.

Vaikka reissulle ei paljon muuta tarvitse mukaan kuin sukellusvarusteet ja bikinit, on kuitenkin hyvä muistaa tiettyjä asioita ja lisävarusteita. Varsinkin näin ensikertalaisena on vaikea arvioida, että mitä kaikkea sattuisi tulla tarvitsemaan. Apua tähän saa pakkauslistasta.

Vaikka viimeiset hoidettavat asiat menevät pitkälle yöhön, on silti jännä kutkutus vatsanpohjassa jatkunut koko päivän. Olen ensi kertaa lähdössä livarille ja niin monen uuden ihmisen kanssa! Punainenmeri on myös uusi aluevaltaus. Olen kuullut siitä vain upeita tarinoita ja nähnyt kauniita kuvia. Malttamattomana heittelen lisää tavaroita laukkuun ja sitten katselemaan unia hylyistä, kaloista ja koralleista. Kohta matka alkaa!

 

Perillä kohteessa

Pääsimme myöhään yöllä viimeinkin Hurghadaan pitkän matkustuspäivän jälkeen. Hurjan minibussiajelun päätteeksi saavuimme satamaan. Kamojen tsekkausten jälkeen pidettiin lyhyt briiffaus tärkeimpiin asioihin, jonka jälkeen sai viimein painaa pään tyynyyn kunnon sängyssä muutamaksi tunniksi.

Aamulla yhteisen kellon soidessa herättiin herkulliseen aamiaispöytään, joka ei sisältänyt ainoastaan pannukakkuja (ne vasta olivatkin hyviä!), mutta myös leipää, juustoja, tomaattia, kurkkua, leikkelettä, hunajaa, hilloa ja muuta. Herkuttelua seurasi briiffaus, jonka jälkeen oli aikaa rentoutua, kukin omalla tavallaan. Lähtö satamasta viivästyi, mutta tämä lisätauko oli tervetullut lyhyiden yöunien jatkeeksi.

Kuvaaja: Teemu Tapio

Myöhemmin iltapäivällä päästiin viimeinkin veteen! Alkuvalmisteluissa oli positiivisesti jännittynyt pöhinä päällä, kun kaikki olivat innoissaan päästessään sukeltamaan Punaisenmeren ihmeellisiin syvyyksiin – toiset ties kuinka monennetta kertaa, mutta vähintäänkin yhtä innoissaan. Upouudet märkäpuvut saivat ensikasteensa ja uudet maskit avasivat ikkunan vedenalaiseen maailmaan. Se tunne, kun pääsee taas pitkästä aikaa trooppisiin vesiin, nostattaa melkein ihokarvat pystyyn. Eikä sen takia, että vesi olisi kylmää, vaan innostuksesta ja ihastuksesta! Paikallisoppaan jäljessä edettiin mukavan rauhallista tahtia ja ei aikaakaan, kun hän osoitti oikealle ja ohitsemme liihotteli Spotted Eagle Ray! Jotkut näkivät jo delfiinejäkin ensimmäisellä sukelluksella. Ajatus siitä, että ”tästä sukellukset vain paranevat” teki malttamattomaksi päästä heti uudestaan pulahtamaan takaisin siniseen. Tätä päiväkirjaa kirjoittaessani ja illan yösukellusta odotellessani, oli levollista katsoa takakannelta auringon laskua horisonttiin lämpimän tuulen puhaltaessa ja kuivattaessa hetkellisesti suolan maustamaa tukkaa.

Korallieläin
Kuvaaja: Teemu Tapio

Hylyt ovat aikamatka historiaan

Toisena päivänä aurinko alkoi sarastamaan jo puoli kuuden aikaa aamulla. Varsinainen herätys tuli vartin yli kuusi ja aamu aloitettiin jälleen briiffauksella seuraavaan päivään. Tälle päivälle oli luvassa kolme hylkyä! Hylkyneitsyenä en oikein tiennyt mitä odottaa. Parit ja ryhmät sai muodostaa vapaasti ja halutessaan sai seurata kokenutta paikallisopasta. Ensikertalaisena päätin seurata paikallisopasta yhdessä muun pienen ryhmän kanssa. Oppaan kanssa oli mukavan rento sukeltaa, eikä tarvinnut kiirehtiä ollenkaan. Hän oli myös todella huomaavainen kaikkia kohtaan ja häntä oli hyvin helppo seurata.

Ensimmäinen hylky oli suuri alus rahtinaan laattoja matkalla Italiasta Saudi-Arabiaan. Ulkokuori oli kauniisti kuorruttunut koralleista. Laiva, kuten muutkin alueen hylyt, olivat uponneet 50-80 –luvuilla mm. huonosta säästä johtuen (tai muuten vain hupipommituksista – tästä lisää myöhemmin). Laattoja oli laivassa varmasti kymmeniä tuhansia kaatuneina pinoina joka suuntaan. Elämää ei hylyssä ollut kuten riutalla, mutta koralleja kasvoi kuitenkin kaikilla pinnoilla – lattialla, seinissä ja katossa. Pikkukalaparvia tuli aina välillä vastaan. Kapeista oviaukoista sukeltaminen tuntui todella siistiltä – yleensä niistä vain kävellään! Hylyssä liikkuminen piti tehdä hallitusti ja varovasti ettei vahingossa litistänyt sisällä kasvavaa kasvillisuutta tai aiheuttanut muutakaan vahinkoa itse hylylle. Näkyvyys oli kuitenkin loistava ja maisemat hylyn sisäpuolelta vastavaloon olivat henkeäsalpaavia. Ensimmäinen hylkykokemus oli aivan upea! Onnistuneen ja nautinnollisen sukelluksen lopuksi paikallisoppaamme antoi vielä koko ryhmälle high fivet!

Kuvaaja: Teemu Tapio

Voi että aamupala maistui hyvältä aamun ”urheilusuorituksen” jälkeen. Sen jälkeen taas oli aikaa rentoutua aurinkokannella samalla kun siirryimme seuraavaan kohteeseen. Ja se vasta upea olikin! Päivän toisesta hylystä, Giannis D:stä, tuli heti oma suosikkini. Mahonkia kuljettanut alus oli lähes 90 m pitkä. Aamupäivästä aurinko valaisi aluksen todella hienosti ja sai koko hylyn peittämät korallit loistamaan kirkkaasti kauniissa väreissään. Hylky makasi pohjalla 45 asteen kulmassa, ja se taas toi sukeltamiseen jännän uuden vivahteen. Hylyn sisällä liikkuessa hahmotuskyky meni vähän sekaisin kaiken ollessa vinossa. Kuplat kuitenkin kertoivat, että oikein päin sitä ollaan! Sukelsimme pienistä lattialuukuista syvemmälle hylkyyn ja kohtasimme useasti suuria lasikalaparvia. Eihän sieltä olisi malttanut lähteä minnekään, kun nähtävää oli niin paljon. Kaikkialla oli niin häkellyttävän kaunista ja voisi jopa sanoa, että taianomaista.

Samalla agendalla jatkettiin koko loppupäivä. Lounas oli odottamassa – joka taas kerran oli aivan todella hyvää! Rentouduttiin, sukellettiin kolmannen kerran, tai jotkut neljännenkin kerran yösukelluksella, ja sitten taas syötiin. Illalla katsottiin Sukelluskeskuksen oppaan Antin ottamia kuvia sukelluksilta (ja ne olivat aivan upeita!) ja otettiin olutta, viiniä tai jotain vahvempaa selvittämään kurkkua.

 

Mahan täydeltä elämyksiä

Loputkin päivät menivät samaa päiväohjelmaa noudattaen. Kaikki oli aina valmiina, kun nousimme vedestä ja ystävälliset laivapojat auttoivat varusteiden kanssa ja pian kuivattelun jälkeen olikin jo ruoka pöydässä. Sai syödä niin paljon kuin jaksaa, ja kyllä sukellusten jälkeen oli nälkäistä porukkaa! Hyvällä omallatunnolla sai lappaa lautasen täyteen, sillä ruoka oli todella terveellistä – paljon kasvisvaihtoehtoja ja salaatteja, toki myös lihaa ja kalaa oli tarjolla. Useamman kerran kokille annettiin aplodit maittavasta ateriasta. Tämän päätteeksi oli ihana loikoilla aurinkokannella ja lukea kirjaa tai maata säkkituoleilla alemmalla kannella varjossa. Ja sukellukset sen kuin vain paranivat!

Upea Ras Mohammedin riutta tarjosi upeita värikkäitä pikkukalaparvia, kauniita koralleja ja vessanpönttöjä! Niiden reunalta sai otettua hauskoja kuvia muistoksi. Jo valmiiksi kaunista kuvaa koristi upea iso leijonakala ison korallin päällä ympärillään parvi oransseja pikkukaloja. Siitä napattu kuva olisi niin postikorttiainesta!

 

Merikilpikonna Punaisella merellä. Kuvaaja: Teemu Tapio

Thistlegorm on täynnä tarinoita

Legendaarinen Thistlegormin hylky oli kuin matka menneisyyteen. Hylky on valtava 146 metriä pitkä toisen maailmansodan aikana uponnut sotavarusteita Glasgowsta Egyptiin kuljettanut alus. Ja tässä lupaamani tarina: Egyptissä oli tuohon aikaan suuri liittoutuneiden joukko ja saksalainen älykkö arveli, että miehistönkuljetusaluksia olisi tuomassa lisää joukkoja Egyptiin. Niinpä matkaan lähetettiin pommikoneita hävittämään tuo alus. Pommittajat eivät kuitenkaan löytäneet epäiltyä alusta, mutta kuinka sopivasti löytyi Thistlegorm turvallisesti ankkuroituna Ras Mohammedin lähistöltä. Miksipä ei siis laskea pommeja tuohon isoimpaan alukseen, kun oikeaa kohdetta ei löytynyt. Ja näin he upottivat Thistlegormin vain yhdessä minuutissa iskien kaksi pommia aluksen perään. Olisivatpa vain tienneet, mitä alus oli kuljettamassa Egyptiin. Laivan lastina oli mm. moottoripyöriä, kuorma-autoja, tankkeja, sivuvaunuja, maastoajoneuvoja, lentokoneiden osia, junanvaunuja, kumisaappaita, kivääreitä ja ampumatarvikkeita suuria määriä. Osaa tavaroista oltiin kuljettamassa Egyptin kansalliselle junaverkostolle sekä liittoutuneille. Jacques Cousteau löysi hylyn ensimmäisen kerran 50-luvun alussa paikallisen kalastajan avulla n. 10 vuotta Thistlegormin uppoamisen jälkeen. Hylky oli tämän jälkeen pitkään kadoksissa, kunnes 90-luvulla se löydettiin uudelleen. Thistlegorm on vaikuttavan aavemainen alus. Se kätkee sisäänsä paljon historiaa ja tarinoita. Aluksen käytävät ja isot lastihuoneet houkuttelevat vierailemaan ja läpiuinnit laivassa ovat todella mieleenpainuvia. Autojen ja moottoripyörien päällä leijuessa saattaa melkein kuulla moottoreiden pärinän ja kuvitella, minkälaista elämä toisen maailmasodan aikaan on ollut. Alusta ei ehdi millään tutkia yhden sukelluksen aikana, vaan siihen voi huoletta käyttää neljäkin sukellusta. Yöllä Thistlegorm näyttää erityisen aavemaiselta. Laivan houkuttelee luokseen pikkukaloja, mutta myös isompia eläimiä, kuten kilpikonnia.

Kuvaaja: Teemu Tapio

Delfiinejä näkyi mukavasti koko matkan ajan veneestä käsin, mutta Dolphin Housella osa sukeltajista pääsi kunnolla sukeltamaan delfiinien kanssa ja ottamaan upeita kuvia niiden kanssa. Yösukellus tällä kohteella oli myös todella mielenkiintoinen. Lähistöllä oli paljon muitakin veneitä ja sukeltajia, joten valon määrä veden alla oli todella kaunis. Valokeiloja loisti joka puolella. Monet pienet ravut, etanat ja muut ryömijäiset tulivat esiin ja hiekkapohjalla ne oli helppo spotata. Kävimme myös ison ravun kanssa köydenvetoa, tai tarkemmin siimanvetoa, kalastajien hukkuneen siiman kanssa. Tällä kohteella näimme myös valashain poikasen veneestä käsin, kun olimme pitämässä taukoa! Tuo upea ilmestys oli n. 5-7 metriä pitkä ja ui jonkin aikaa veneemme ympärillä. Todella harvinaista kohdata valashai – maailman suurin kala – Punaisellamerellä, mutta koko reissu oli muutenkin niin ihmeellinen, että valashai tuntui vain sopivan tähän satuun paremmin kuin hyvin.

 

Ikimuistoinen suuri sininen

Voiko loma ollakaan tämän helpompaa! Koko ryhmä oli hyvällä fiiliksellä mukana ja juttua riitti, kun on noin vahva yhteinen kiinnostuksen kohde ja intohimo. Toisista pidettiin huolta ja kaikki olivat enemmän kuin avuliaita. Konkarit opastivat tuoreempia sukeltajia tapauksia. Tuntui, että jokainen kuului samaan joukkoon kokemukseen, ikään tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. Punaisenmeren ihmeet vetävät puoleensa todella voimakkaasti. Ja ne hylkyjen monet huoneet, joihin ei tällä kertaa ollut tarpeeksi aikaa tutkia, odottavat taas seuraavaan kertaan. Niin vain sininen jättää lähtemättömän leiman Punaisesta, joka kätkee sisälleen ihmeellisyyksien maailman.

Kuvaaja: Teemu Tapio

Viikko veneessä sukeltaen? Miksipä ei! Helpon loman alkeet lähtevät hyvästä varustautumisesta. Sukellusreissulle pitää kaikki tarvittava muistaa ottaa mukaan jo Suomesta, sillä merellä ei ostoksia voi tehdä. Monesti matkalle lähdettäessä on hankala arvioida, mitä tulee tarvitsemaan ja ylimääräistä tavaraa on vaikea jättää pois. Tulosta pakkauslista itsellesi mukaan ja tee tarvittavat hankinnat hyvissä ajoin!

Lue lisää sukellussafarista ja sen ennakkotunnelmista täältä.